Liukon kylässä, Keurusselän itärannalla oli kolmatta sataa vuotta seissyt Ison Liukon Pirtti, kestänyt Suomen sodat ja nälkävuodet, ollut kinkeritupana ja kylän kokouspaikkana, pääkaupunkilaisten kesävieraiden majapaikkana ja tukkikämppänä. Mutta ennen kaikkea Ison Liukon Pirtti oli ollut Wanhan Liukon suvun koti. Suvun, joka jo 1700-luvulta on Liukkoa asuttanut ja nykyisen Pänkäläisen nimellä paremmin tunnetaan. 1740-luvulla Liukon kantatalo halottiin ja talot saivat isossa jaossa Ylinen ja Alanen Liukko. Perintötiloiksi tilat ostettiin vuonna 1752.

Ison Liukon pirttiin liittyy tarina virtolaisesta karhunkaataja Martti Kitusesta. Kituselle oli tuotu sanaa, että Liukossa oli karhuja mutta ei kaatomiestä. Metsästysretken jälkeen sitten Ison Liukon pirtissä mesikämmenet nyljettiin ja Liukkolaiset pitivät Kitusta sen jälkeen “tietäjänä” kuten Maamme-kirjakin kertoo. Vuonna 1867 Ison Liukon talossa asui maailmankuulu tanskalainen tiedemies ja maisteri Vilhelm Thomsen suomen kieltä oppimassa ja keräämänsä aineiston pohjalta hän teki myöhemmin uraauurtavan suomalais-ugrilaisen kielitieteellisen tutkielman ja väitöskirjan.